Seksuaalisuuden monimuotoisuus

Hoitajana pyrin kohtaamaan asukkaat yksilöinä, tasa-arvoisesti ja kunnioittaen, huolimatta siitä mikä asiakkaan seksuaalinen suuntautuminen on, miten hän kokee itsensä ja omakuvansa tai millainen hän on ylipäätään. Hoitajan tehtävä ei ole tuomita, väheksyä tai syrjiä. Minun mielestäni kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin ovat, maailma olisi tylsä paikka ilman erilaisuutta... Kun kohtaan asukkaan, olen valmis kuuntelemaan häntä, enkä tyrmää hänen asioitaan.

Seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuotoisuudella tarkoitetaan ihmisten erilaisia tapoja kokea seksuaalisuus ja minäkuva. Jokainen kokee seksuaalisuutensa ja sukupuolensa omalla tavallaan. Ne eivät kumpikaan ole siis yksiselitteisiä asioita.

 Seksuaalinen suuntautuminen on ihmisen ominaisuus, ei valinta. Se määritellään tunteiden kohteen ja oman sukupuolen pohjalta. Esimerkiksi heteroseksuaali tuntee vetoa vastakkaiseen sukupuoleen, kun taas homoseksuaali samaan sukupuoleen. Bi-seksuaali tuntee vetoa niin miehiin kuin naisiinkin, ja voi ihastua ihmiseen tämän sukupuolesta riippumatta. Transgender tarkoittaa sitä, että ihminen kokee syntyneensä väärään kroppaan ja edustavansa väärää sukupuolta. Suuri osa ihmisistä kokee olevansa joko naisia tai miehiä, osa kokee olevansa molempia, osa kokee olevansa väärässä kropassa ja joku voi kokea olevansa sukupuoleton.

Koen itse olevani suvaitsevainen ihminen, mutta on monia asioita joita joudun pohtimaan ja hieman pureskelemaan ennen tottumista. Ystävä- ja tuttava piirissäni on monia seksuaalisen-vähemmistön edustajia ja minusta on hienoa, että he uskaltavat olla sellaisia kuin ovat. Seksuaalisuus on vain yksi ihmisen ominaisuuksista, enkä käsitä miksi sen täytyisi leimata ihmistä kokonaan. Oma arvomaailmani pitää sisällään ihmisten hyväksymisen. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen. Kaikki olkoon siis minun puolestani sellaisia kuin ovat, kaikilla on oikeus toteuttaa itseään. Kunhan toiminta ja itsensä toteuttaminen on suomen lain mukaista toimintaa.

Elämme valitettavasti yhteiskunnassa, jossa vallitsee vahva heteronormi. Tämän lähtökohtana on siis se olettamus, että ihmiset ovat heteroita, pojat ihastuvat tyttöihin ja tytöt poikiin. Tyttö joka rakastaa tyttöa tai poika joka rakastaa poikaa nähdään erilaisina, kummallisina ja poikkeavina. Siitä on tullut jonkinlainen perusjuttu, koetaan että heteroseksuaalisuus on normaalimpaa, parempaa ja luonnollisempaa. Toivon, ja uskonkin, että maailma alkaa pikkuhiljaa muuttua suvaitsevaisemmaksi. Aina tietysti löytyy niitä, kenen mielestä kaikenlainen erilaisuus ja omalaatuisuus on väärin.

Koen että voin tulevaisuudessa vaikuttaa suvaitsevaisuuteen omalla käytökselläni ja esimerkilläni. Mielestäni lähihoitajan perusarvoihin tulisi kuulua se, että jokaista kohdellaan tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti, vaikka olisi mitä mieltä kyseisestä asiakkaasta. Mielestäni jokaisen pitäisi muistaa se, että oli mitä arvoja tai minkälainen vain, olemme kaikki vain ihmisiä, tasa-arvoisia sellaisia.





Lähteet:
www.seta.fi
www.thl.fi

Tutustumiskäynti Rinnekodissa

Olimme perjantaina ryhmäni kanssa käymässä Rinnekodissa.

Odotukseni olivat suuret, koska kehitysvammaiset ja heidän arkensa oli minulle täysin uusi asia.

Tapasimme Helsingin rautatieasemalla, bussi rinnekotiin lähti elielinaukiolta klo 9.05. Hyppäsimme bussiin ja köröttelimme noin tunnin verran jännittyneinä bussin kyydissä. Kun olimme perillä ja ajelimme pienen "kylän" läpi, hämmennyin koska en odottanut paikan olevan niin iso. Meidät oli valmiiksi jaettu ryhmiin, minä menin luokkakaverini kanssa Joonataniin, joka on autismin kirjon yksikkö.

Ensimmäinen kunnollinen kohtaaminen kehitysvammaisten kanssa oli jännittävä, pelottava mutta myös mielenkiintoinen. Koen kuitenkin ettei autismin yksikkö ollut ehkä ainakaan minulle paras paikka ensimmäiselle kohtaamiselle. Olin pettynyt työntekijöiden asenteeseen, meille ei kerrottu juuri mitään, sanottiin vain että pitäkää metrin väli. Jäimme yksin huoneeseen asukkaiden kanssa, joiden kanssa kommunikoinnista emme tienneet mitään.

Itse en juuri ollenkaan uskaltanut olla vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa, koska autismi oli aivan uutta minulle enkä osannut toimia, pelkäsin että teen jotain väärin. Koin itseni jopa avuttomaksi, varsinkin kun emme saaneet edes työntekijöiden ohjausta. Asiakkaiden toimintakyky oli nopealla silmäyksellä osaltaan aika hyvää, esimerkiksi kaikki olivat itse käveleviä ja söivät itse. Sanallinen kommunikointi oli aika vähäistä, mutta huomasin heidän yritystään ottaa kontaktia kosketuksella, ääntelemällä ja katseellaan.  Koen että käynti oli silti hyödyllinen, opin ja näin paljon.

Pääsimme myös onneksi kiertämään muissa yksiköissä ja pelkoni katosi nopeasti. Loppuajaksi menimme Toiminta- ja kommunikaatioryhmään, joka on vahvasti tuettua rauhallista päivätoimintaa. Siellä työntekijät ottivat meidät iloisina vastaan ja kertoivat todella paljon ja todella hyödyllisiä asioita. Sain nähdä oikeasti millaista vuorovaikutus voi olla. Miten jonkun kanssa käytetään apuna kuvakortteja, toisen kanssa puhutaan, toista kosketetaan, toiselta kysytään ja hän vastaa "ei" tai "joo".. Sain äärettömän hyvän kuvan ja suorastaan liikutuin työntekijöiden tavasta työskennellä niin asiakaslähtöisesti kuin mahdollista. Toiminta- ja kommunikaatioryhmässä asiakkaat olivat paljon tukea tarvitsevia, mutta sen mukaan mitä sain kuulla, monen toimintakyky oli parantunut pienien asioiden avulla.

Pääsin myös kohtaamaan kehitysvammaisia ja kuulemaan heidän kertomanaan asioita paikasta ja siellä tehtävistä asioista. Miten paljon yksi katse tai hymy voikaan kertoa, miten hyväntuulisia ja positiivisia ihmisiä näin. Ihmisten aitous ja rehellisyys oli uskomatonta. Näkemyksen kehitysvammaisiin ei paljonkaan muuttunut, mutta käynti laajensi tietämystäni ja ymmärrystäni kehitysvammaisten arjesta.

Syrjäytyminen ja sen ehkäisy

Syrjäytymiseen voi johtaa useat erilaiset riskit ja elämäntapahtumat. Se määritellään yleensä ihmisen taloudellisten ja/tai sosiaalisten ongelmien olosuhteena.  Syrjätyessään ihminen erkaantuu esimerkiksi ulkoelämästä tai jostakin yhteisöstä, perheestään, ystävistään tai harrastuksistaan.Syrjäytymiseen on monenlaisia syitä, esimerkiksi: työttömyys, päihteidenkäyttö, liikuntarajoitteisuus, vammaisuus, köyhyys, opiskelupaikattomuus, läheisen kuolema tai sairastuminen. Syrjäytyneen siteet yhteiskuntaan ovat heikentyneet. Syrjäytyminen on yleensä tapahtumasarjojen seuraus. Esimerkiksi pelkästään palvelutaloon joutuminen ei välttämättä aiheuta syrjäytymistä, vaan takana voi olla yksi tai useampi tekijä.

Jokaisella yhteiskunnan jäsenellä on oikeus sosiaaliturvaan. Vanhusten sosiaaliturva koostuu sosiaali- ja terveyspalveluista sekä toimeentulo turvasta. Sosiaalipalvelut pitävät sisällään muun muassa päiväkeskukset ja -toiminnat, palveluasumisen, koti- ja tukipalvelut, vainhainkodit, ryhmäkodit ja hoitokodit. Terveyspalvelut taas sisältävät lääkäripalvelut, kotisairaanhoidon, päiväsairaalat, kotisairaalat, hammashuollon, lyhyt- ja pitkäaikais vuodeosastot sekä erikoissairaanhoidon.

Lähihoitajana voin ehkäistä syrjäytymistä asiakasryhmästä riippuen monellakin tapaa. Syrjäytymisen riskit voivat alkaa jo varhaisessa lapsuudessa, Koska syrjäytyminen on monen tapahtuman seuraus, voin lähihoitajana yrittää parhaani mukaan havaita riskejä syrjäytymiseen ja pyrkiä katkaisemaan syrjäytymisen etenemisen.

Tässä tehtävässä pohdin vanhusten syrjäytymistä ja sen ehkäisyä, koska koen vanhusten olevan itselleni mielenkiintoinen ja tuttu kohderyhmä.

Vanhuksella ikä tuo mukanaan entistäkin enemmän erilaisia riskitekijöitä. Esimerkiksi: sairastuminen, yksinäisyys, köyhyys, vammautuminen tai läheisen sairastuminen tai kuolema ovat mielestäni erityisesti kyseiselle asiakasryhmälle suuria riskitekijöitä syrjäytymiseen. Koen myös muuttuvan maailman aiheuttavan vanhuksille uusia haasteita ja sitä kautta avuttomuutta ja pelkoa. He ajautuvat tahtomattaan ulos työelämästä ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Monille esimerkiksi eläkkeelle jääminen voi aiheuttaa tekemisen puutetta, raha ongelmia ja yksinäisyyttä.

Sairastuessaan ihmisen sosiaalinen vuorovaikutus voi jäädä vähemmälle esimerkiksi liikuntakyvyn heikkenemisen takia. Ennen paikasta toiseen liikkuminen ja ihmisten näkeminen on voinut olla helpompaa, kun liikkuminen ei ole ollut vielä rajoitettua. On vanhoja pariskuntia, jotka ovat tottuneet elämään aina kaksin, toisen tehdessä ruoat ja toisen korjatessa talon. Martin vaimo kuolee ja hän huomaa ettei pärjääkään enää yksin, koska ei osaa tehdä ruokaa tai siivota. Martista tulee avuton ja hän tarvitsee apua. Ihmisen ollessa yksinäinen, jää sosiaalinen vuorovaikutus todella vähäiseksi. Ihmisen voi olla vaikea lähteä kotoaan, ja pikkuhiljaa hän voi alkaa syrjäytyä yhteiskunnasta.

Miten voin ehkäistä vahuksen syrjäytymistä lähihoitajana? Sen lisäksi, että pyrin itse auttamaan vanhusta, tulee minun myös osata ohjata vanhus erilaisiin paikkoihin mistä hän voi tukea saada. Hän voi hakea apua ja tukea itse, tai voin lähihoitajana auttaa häntä löytämään oikeanlaisia palveluja juuri hänelle. Jos vanhus ei itse koe olevansa syrjäytynyt, ottaisin asian varovasti aiheeksi. Pyrkisin auttaessani huomioimaan asiakkaan asuinpaikan, rahatilanteen ja elämäntilanteen. Miettisin mitkä palvelut olisivat hyviä juuri hänen kohdallaan niin sisällöltään kuin sijainniltaankin. Suomessa apua saa julkiselta sektorilta, johon kaikilla Suomen kansalaisilla on oikeus. Julkisen sektorin palvelut tarjoaa yleensä kaupinki tai kunta. On myös yksityinen sektori, jolta voi ostaa palveluita. Näiden lisäksi on niin sanottuja pienenkynnyksen palveluita tarjoava kolmas sektori. 

Julkinen sektori (esim, tässä tapauksessa helsingin kaupunki) tarjoaa muun muassa:
-Palveluasumista
-Terveydenhuolto palveluja
-Terveyskeskusten vuodeosastojen palvelut
-Helsingin kaupunki on kehittänyt erilaisia ohjelmia vamhusten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Niitä ovat mm. Vanhustyön projekti, jossa kohderyhmänä ovat yli 65-v vanhukset. Lupaava hanke, joka on kotihoidon piirissä oleville vanhuksille  kehitetty ohjelma joka ehkäisee syrjäytymistä.

Yksityinen sektori tarjoaa esimerkiksi...:
-Maksullista terveydenhuoltoa
-Maksullista palveluasumista: Helsingissä esimerkiksi Helenan vanhainkotisäätiö, Wilhelmiina, Esperi...


Kolmas sektori, joka tarjoaa paljon erilaista tukea ja toimintaa, esimerkiksi:
-Helsinki Missio, joka tarjoaa vanhuksille paljon erilaista ilmaista tukea ja toimintaa.
Esimerkiksi keskustelu apua, kuuntelijaa, tukihenkilötoimintaa, senioriryhmiä, tukea ja apua arkeen keikkalaisen avulla, yhteislaulua... Myös Cecilia-talo on yksi suuri Helsinki Mission tarjoama palvelu, josta vanhukset voivat hakea asuntoja. Seniorikahvila on hyvä paikka tavata muita ikääntyneitä ja saada juttu seuraa.
-Kirkko tarjoaa paljon tukea ja apua ikääntyneille.
-Suvanto ry on yhdistys jonka tarkoituksena on on toimia turvallisen vanhuuden puolesta. Se kerää ja jakaa tietoa ja materiaalia ikääntyneisiin kohdistuvasta kaltoinkohtelusta ja väkivalta-asioista. Suvanto ry:llä on auttava ja neuvova puhelinpalvelu, ja he antavat asiantuntija ja neuvottelu apua. Yhdistys tarjoaa myös vertaistukea väkivaltaa kokeneille ikäihmisille ja järjestää asiaan liittyviä luento-, keskustelu-, ja koulutustilaisuuksia ja tapahtumia.

Lähteet:

www.wikipedia.fi

www.stm.fi

www.hel.fi

www.kela.fi
www.helsinkimissio.fi
www.google.fi
www.thl.fi

Omaishoito

Tehty ryhmätyönä

1. Mitä omaishoito tarkoittaa? Kuka hoitaa ja ketä?

Omaishoidolla tarkoitetaan vammaisen, vanhuksen tai sairaan henkilön hoitamista omaisen tai muun läheisen avulla. Hoidettavalle tarvittavat palvelut ja hoitajalle hoitopalkkio. ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.” Perustuslaki 19.1

2. Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia omaishoitajalla on?

Omaishoitajan oikeuksia ja velvollisuuksia ovat:
- Oikeus vähintään kolmen vuorokauden vapaaseen kuukaudessa, jos hänet on sidottu hoitoon jatkuvasti päivittäin tai ympärivuorokautisesti.
- Lakisääteisten vapaiden lisäksi kunta voi myöntää omaishoitajalle enemmän vapaapäiviä ja alle vuorokauden mittaisia virkistysvapaita.
- Omaishoito koetaan usein velvollisuutena ja ”pakkona” ja sitä tehdään myös paljon ilman tukia ja tukea.
- Omaishoitaja tekee hoitosopimuksen kunnan kanssa sosiaali- ja terveysviraston kautta., jolloin on oikeutettu hoitopalkkioon.
- Hoitosopimuksen teon jälkeen omaishoitaja sitoutuu laadukkaaseen hoitoon ja huolenpitoon eli hänen on otettava kokonaisvastuu hoidettavasta. Velvollisuuksiin kuuluu myös lääkitys ja muu tarpeisto mitä tarvitaan hoitoon.
- Omaishoitajan velvollisuuksiin kuuluu järjestää hoidettavalle hänen erityistarpeisiinsa sopiva asuminen ja ympäristö. Esimerkiksi pyörätuolilla kulkevan henkilön kotitalosta on löydyttävä hissi, jos asumismuoto on kerrostalo.
- Velvollisuus ilmoittaa väliaikaisesta tai pysyvästä hoidontarpeen lakkaamisesta.
- Salassapitovelvollisuus
- Velvollinen toimimaan kunnan työntekijöiden kanssa yhteistyössä koskien hoidettavan hoitoon liittyvissä asioissa.

3. Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia hoidettavalla on?

Hoidettavan oikeuksia ja velvollisuuksia ovat:
- Hoidettavalla on oikeus ihmisarvoiseen elämään, välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon
- Oikeus päättää omaishoidosta ja oikeus hyväksyä omaishoitaja
- Oikeus hyvinvointiin ja turvallisuuteen
- Oikeus saada tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalveluiden määrä ja sisältö
- Hoidettavalla on oikeus sijaishoitajaan omaishoitajansa ollessa vapaalla.
- Velvollisuus osallistua, hyväksyä ja sitoutua hoitosuunnitelmaan. Kuitenkin hoidettavalla on oikeus itse vaikuttaa ja päättää hoidostansa, jos hän on siihen kykenevä.

4. Miten ja missä hoito tapahtuu?

Hoito tapahtuu kodinomaisessa ympäristössä, yleensä joko hoidettavan tai hoitajan kotona. Rutiinit ovat omaishoidossa erittäin tärkeitä ja jatkuvuuden turvaaminen korostuu. Hoidettavan perustarpeista huolehditaan ja mahdollistetaan myös hoito ja kuntoutus, esimerkiksi fysioterapia, muussa yksikössä, jos sitä ei pystytä kotona toteuttamaan.

        5. Millaisista asioista omaishoitajan päivä koostuu?

Jokaisen hoidontarve on erilainen, joten omaishoito on hyvin yksilökohtaista. Päivä koostuu perusarjen pyörittämisestä, hoidettavan tarpeiden täyttämisestä sekä erilaisista hoidon- ja kuntoutuksen muodoista, kuten fysioterapia, lääkärikäynnit tai toimintaterapia. Omaishoitajalla voi myös olla lisäksi ansiotyö ja muita omia tarpeita ja menoja, jotka sovitetaan hoidettavan päivärytmiin ja tarpeisiin.

        6. Mitä vaaroja/riskejä näet omaishoidossa asiakkaan ja hoitajan kannalta?

Omaishoitaja ei välttämättä ole terveysalan ammattilainen, joka luo omanlaisiaan riskejä molemmille. Esimerkiksi ergonomia ei tule hoitajalle mieleen nostellessaan vanhaa äitiään. Hoidettava ei myöskään välttämättä saa tarvitsemaansa hoitoa ammattitaidon puuttumisen vuoksi. Myös hoitajan psyyke voi olla kovilla läheisen ihmisen hoitamisen takia. Hoito ei myöskään välttämättä ole hoidettavalle helppoa, voi potea huonoa omaatuntoa kun esimerkiksi oma lapsi joutuu hoitamaan. Riskinä on myös se, että hoitosuhteeseen lähdetään liian helposti esimerkiksi vastuuntunnosta, jolloin hoitava henkilö ei välttämättä itse olisi oikeasti kykenevä hoitamaan toista ihmistä esimerkiksi vanhuspariskunta.

       7. Mitkä asiat puoltavat omaishoitoa, mikä siinä on hyvää?

Omaishoidossa on hyvää se, että hoidettava voi mahdollisesti elää elämänsä loppuun asti kotonansa, jotkin tietyt hoitotilanteet voivat tuntua mukavammalta läheisen ihmisen hoitaessa ne, esimerkiksi hygieniasta huolehtiminen. Omaishoito on asiakaslähtöisempää kuin laitoksessaolo, hoito on yksilöityä ja sen yleensä tekee joku läheinen tai rakas ihminen, ei vieras. Kodinomaisessa ympäristössä oleminen on vapaampaa: voit syödä mitä haluat, kutsua vieraita ja olla kaikintavoin vapaammin omien tavaroidesi keskellä.

Liikuntasuunnitelma

1. Kuinka usein tulisi liikkua hyvää kuntoa edistääkseen?
-Monipuolista liikuntaa tulisi harrastaa 3-5 kertaa viikossa.

2. Miten tulisi liikkua hyvää kuntoa edistääkseen?
-Liikkumisen tulisi olla monipuolista ja tukea sekä aerobisen että lihaskunnon kehittymistä. 

3. Millä tavoin itse tykkään liikkua?
-Itse pidän salilla käymisestä, lenkkeilystä ja liikkumisesta niin, ettei sitä oteta liian vakavasti vaan muistetaan pitää hauskaa ja nauttia!


Viikko 1:

Maanantai: Kuntosali n.1-1,5h, venyttely koiran kanssa lenkkeily 15 min
Toteutunut: 
kuntosali 1h 15min, venyttely 10min, koiran kanssa lenkkeily 20min
Fiilikset: Maanantain väsymyksen ja pitkän koulupäivän jälkeen lähteminen tuntui mahdottomalta, mutta päätin silti lähteä ja salitreenin jälkeen fiilis oli mahtava!

Tiistai: Lepopäivä, koiran lenkitys 15 min
Toteunut:
suunnitelman mukaan
Fiilikset: Koiran kanssa lenkkeily on aina mukavaa, saa pienen hetken omille ajatuksilleen.

Keskiviikko: Kuntosali 1h 
Toteutunut: 
suunnitelman mukaan ja lisäksi 2km kävely juna-asemalle 
Fiilikset: Taas pitkän koulupäivän jälkeen aluksi ajatus salille lähdöstä tuntui rankalta mutta treenin jälkeinen fiilis oli lähtemisen arvoinen.

Torstai: lepopäivä, Koiran lenkitys 20min
Toteutunut:
Lenkki koiran kanssa 45min + toinen lenkki 15min
Fiilikset: Mikäpä sen parempaa kuin pitkä lenkki koiran kanssa hyvässä seurassa! 

Perjantai: Kuntosali n. 1h
Toteutunut:
suunnitelman mukaan
Fiilikset: Lähdin salille hyvillä mielin ja treenin jälkeen olo oli hyvä

Lauantai: Kehonhuolto, Koiran lenkitys 30min
Toteutunut:
suunnitelman mukaan
Fiilikset: Rentoutumista, venyttelyä, omaa aikaa.. hyvät fiilikset!

Sunnuntai: Kuntosali 1h + koiran aamu ja iltalenkki molemmat 20min
Toteunut: 
suunnitelman mukaan
Fiilikset: Olo oli aika väsynyt niin treeniä ennen kuin sen jälkeenkin. Koiran kanssa lenkkeilyn aikana ja jälkeen fiilikset oli märät, vettä satoi kaatamalla. 


Viikko 2:


Maanantai: Kuntosali n.1hsisältäen venyttelyn,  koiran aamu- ja iltalenkki
Toteutunut:  Olin kipeänä joten en mennyt salille, koiran käyttämistä ei sen sijaan voi jättää väliin.. 

Fiilikset: 
Koiran kanssa en jaksanut pitkiä lenkkejä tehdä, olo oli aika ryytynyt. 

Tiistai: Lepopäivä, koiran päivä- ja iltalenkki n.15-20min
Toteunut: Flunssan kourissa oleminen jatkui, joten tiistai oli tosiaankin lepopäivä. Koiran käytin 10 minuutin iltalenkillä. 

Fiilikset: 
Samanlaiset kuin maanantaina

Keskiviikko: Kuntosali n.1h 
Toteutunut: 
Kuntosalille en päässyt vielä keskiviikkonakaan, jatkoin lepäilyä
Fiilikset: 
Harmitti ettei päässyt salille

Torstai: lepopäivä, Koiran iltalenkki 30min
Toteutunut:
Torstaina olo olikin jo parempi, mutten vielä viitsinyt lähteä pitkälle lenkille. Osa syyllinen olikin vesisade 

Fiilikset:  
Fiilikset ihan hyvät, olo parempi jes!

Perjantai: Kuntosali n. 1h
Toteutunut:
Salille oli pakko päästä, mutta tein vain lyhyen 45min treenin.
Fiilikset: 
Fiilikset oli hyvät, mutta salin jälkeen väsytti 

Lauantai: Lepopäivä
Toteutunut:
Lauantai meni muuten lepäillessä, mutta kävelin juna-asemalle 3 kilometriä.
Fiilikset: 
Fiilikset oli ihan hyvät

Sunnuntai: Kuntosali 1h + koiran kanssa lenkkeily
Toteunut: 
Kuntosali 1h 30min, sisältäen venyttelyt ja hieromatuolissa istumisen, aamulenkki koiran kanssa
Fiilikset: 
Fiilikset hyvät mutta uupunut olo. 

Viikko 3:

Maanantai: Kuntosali n.1h, koiran lenkki n. 15min
Toteutunut: 
Kuntosali 1h, koiran lenkitys 20min.
Fiilikset: 
Maanantai väsymystä ilmasta... 

Tiistai: Lepopäivä, koiran lenkitys
Toteunut:
Lepopäivä toteutui, edes koiran kanssa en saanut aikaiseksi lähteä lenkille.. Fiilikset: 
Harmitti laiskuus, mutta kia sitä aina sillon tällöin saa laiskakin olla:D

Keskiviikko: Kuntosali n.1h 
Toteutunut: 
Kuntosali 45min.
Fiilikset: 
Uupuneet.

Torstai: lepopäivä
Toteutunut:
Lepopäivä toteutunut, koiran lenkitys
Fiilikset:  
Fiilikset ihan hyvät, mukava lenkki!

Perjantai: Kuntosali n. 1h
Toteutunut:
Kuntosali 1h 15min
Fiilikset: 
Fiilikset salin jälkeen tosi väsyneet, simahdin samantien kotiin tullessa

Lauantai: Lepopäivä
Toteutunut:
Lepopäivää vietetty sohvan pohjalle!
Fiilikset: 
Ihanaa omaa aikaa kirjojen ja leffojen parissa, unohtamatta koulujuttuja.. 

Sunnuntai: Kuntosali 1h + koiran kanssa lenkkeily
Toteunut: 
Kuntosalille en saanut aikaiseksi lähdettyä, koiran kanssa lenkki 20min.
Fiilikset: 
Fiilikset oli väsyneet, viikko hurahti hetkessä

Mitä siis ovat yhteiskunta ja työelämä taitoni?

Nyt seuraa kurssin viimeinen tehtävä. No, aikuiseksi eikä vastuulliseksi työntekijäksi kasvaminen ei ole helppoa. Vielä tässä vaiheessa tarvitsen niin omaa kuin ammatillistakin kasvua, mutta tässäkin asiassa päällinmäisenä mieleeni tulee, osaako koskaan tarpeeksi? Elämässä kokee myötä- ja vastoinkäymisiä, minä ajattelen niin että kaikista niistä tulisi oppia, edes yrittää. Kun vertaan itseäni tässä hetkessä siihen mitä olin tämän koulun aloittaessani, olen kasvanut  huimasti, niin ammatillisesti kuin muutenkin.

Kurskistus omaan tulevaisuuteen ja elämän hallintaan avarsivat. Alaikäisenä sitä ei tule seurattua omia menoja ja kulujaan, eikä hirveästi mietittyä asioita eri kannoilta. Muuten tämän otsikon alla  ei ollut minulle mitään niinkään uutta, tarpeellista kerrattavaa kuitenkin!
Ensimmäinen tehtävä pisti myös pohdiskelemaan, kaikkien kurssin muidenkin tehtävien lisäksi. Oli jännittävää, hauskaa ja jollain tavoin ehkä pelottavaakin punnita omia arvojaan. Myös kansalaisen oikeuksista ja velvollisuuksista nousi muutamamia uusia tai unohdettuja asioita.
Tutkinto todistus taskussa, olen oman osaamiseni käyntikortti kohdassa tuli opeteltua sitä, miten itseään tulisi osata myös kehua. Koen sen tärkeäksi, mutta sitäkin tärkeää on, että osaa vahvuuksiensa lisäksi kohdata omat kehittämisalueensa.

Kurssin tehtävät saivat pohdiskelemaan ja osa tehtävistä oli myös todella hyvää kertausta!

Suomalainen yhteiskunta ja EU, miten voin vaikuttaa?

Suomen ja Euroopan unionin kansalaisella on useita eri tapoja vaikuttaa yhteiskuntaan. Helpoin vaikuttamisen  tapa on äänestäminen, täysi-ikäisellä on mahdollisuus äänestää sekä asettua ehdolle eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa. Euroopan unionin kansalaisella on oikeus esittää vetoomus Euroopan parlamentille, tämä valitus tai pyyntö voidaan esittää mistä tahansa Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvasta aiheesta. Parlamentin vetoomusvaliokunta päättää otetaanko valitus käsiteltäväksi.

Yleistyviä vaikuttamistapoja ovat erilaiset adressit ja kansalaisaloitteet. Adressin voi käytännössä laatia kuka tahansa, ja tarpeeksi nimiä kerättyään lähettää sen haluamalleen taholle. Kansalaisaloitteita voidaan tehdä kunnallisella, valtiollisella ja Euroopan unionin laajuisella tasolla. Aloitteen käsittelyyn vaaditaan usein tietty määrä allekirjoittaneita, esimerkiksi eduskunnan käsittelyyn menevään kansalaisaloitteeseen vaaditaan 50 000 allekirjoitusta.

Tilanteessa jossa tahtoisin vaikuttaa vaikkapa asiakkaitteni asioihin, kokisin itselleni helpoimmaksi ja luonnollisimmaksi tavaksi adressin tai äänestämisen. En usko, että veisin mitään asiaa muulla tavoin eduskuntaan asti, ainakaan yksin, vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Muita tapoja vaikuttaa voisivat minun mielestäni olla esimerkiksi mielenosoituskin, hyvässä hengessä ilman ilki- tai väkivaltaa. Yksinkertaisesti sekin, että jakaa omia mielipiteitään ja keskustelee ihmisten kanssa, voi auttaa löytämään ihmisiä jotka ajattelevat samalla tavalla kuin itse. Yksilöiden mielipiteet leviävät yhteisöön, jolloin vaikuttaminen on laajempaa ja asioiden eteenpäin viemisen mahdollisuus moninkertaistuu.