Nyt seuraa kurssin viimeinen tehtävä. No, aikuiseksi eikä vastuulliseksi työntekijäksi kasvaminen ei ole helppoa. Vielä tässä vaiheessa tarvitsen niin omaa kuin ammatillistakin kasvua, mutta tässäkin asiassa päällinmäisenä mieleeni tulee, osaako koskaan tarpeeksi? Elämässä kokee myötä- ja vastoinkäymisiä, minä ajattelen niin että kaikista niistä tulisi oppia, edes yrittää. Kun vertaan itseäni tässä hetkessä siihen mitä olin tämän koulun aloittaessani, olen kasvanut huimasti, niin ammatillisesti kuin muutenkin.
Kurskistus omaan tulevaisuuteen ja elämän hallintaan avarsivat. Alaikäisenä sitä ei tule seurattua omia menoja ja kulujaan, eikä hirveästi mietittyä asioita eri kannoilta. Muuten tämän otsikon alla ei ollut minulle mitään niinkään uutta, tarpeellista kerrattavaa kuitenkin!
Ensimmäinen tehtävä pisti myös pohdiskelemaan, kaikkien kurssin muidenkin tehtävien lisäksi. Oli jännittävää, hauskaa ja jollain tavoin ehkä pelottavaakin punnita omia arvojaan. Myös kansalaisen oikeuksista ja velvollisuuksista nousi muutamamia uusia tai unohdettuja asioita.
Tutkinto todistus taskussa, olen oman osaamiseni käyntikortti kohdassa tuli opeteltua sitä, miten itseään tulisi osata myös kehua. Koen sen tärkeäksi, mutta sitäkin tärkeää on, että osaa vahvuuksiensa lisäksi kohdata omat kehittämisalueensa.
Kurssin tehtävät saivat pohdiskelemaan ja osa tehtävistä oli myös todella hyvää kertausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti