Katse tulevaisuuteen ja oman elämän hallintaan

Koska en vielä ole täysi-ikäinen, asun vanhempieni luona. Pääosa tuloistani tulevat vanhemmiltani. Pidän kerhoa 7-14 vuotiaille, josta tienaan pientä taskurahaa ja kesätöitäkin olen tehnyt. Ennen tuloni ja menoni olivat epätasapainossa. En ymmärtänyt rahan merkitystä, koska en ollut aikaisemmin työskennellyt rahojeni eteen. Nykyään olen ymmärtänyt että raha ei kasva puissa, olen oppinut tekemään asioita ansaitakseni. Kun vähentää turhien hyödykkeiden ja palveluiden ostamista, huomaa ettei rahaa kulukkaan samassa määrin, vaikka pakolliset menot vievät aina suuren osan. Menojen hallinta on mielestäni yksilöllinen kysymys, johon jokaisen oma elämäntilanne vaikuttaa. Jos käyttää rahaa pakollisiin menoihin ja johonkin pieneen ekstraan silloin tällöin eikä ota pikavippejä, on siinä vähintäänkin hyvä alku omien menojensa hallintaan.

Jokaisella 17-vuotta täyttäneellä täysipäiväisesti opiskelevalla on mahdollisuus saada opintotukea ja omillaan asuva voi saada asumislisää. Jos opiskelija opiskelee lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa, on hänen mahdollista saada koulumatkatukea.  Korkeakoulussa opiskelevat voivat saada ateriatukea sekä jo 8 vuotta työelämässä olleet aikuiset jotka opiskelevat voivat saada aikuiskoulutustukea. Opiskelija saa opiskelijakortilla matkoistaan alennuksen. Täysi-ikäisellä on myös mahdollisuus ottaa opintolainaa, jos luottotiedot ovat kunnossa. Opintolaina on pienikorkoinen, valtion takaama laina. Tämän lisäksi sosiaalitoimisto voi myöntää esimerkiksi toimeentulotukea, joka kattaa koko vuokran tai osan siitä, terveydenhuoltomaksuja ja sähkön.

Mielestäni on hyvä, että opiskelijoilla on mahdollisuus saada erilaisia tukia, mutta kaikki paperi hässäkät sun muut vaikeuttavat asiaa todella paljon. Milestäni tuen hakemisen pitäisi olla helpompaa ja yksinkertaisempaa.

Verotus tarkoittaa sitä, että tienaamistasi rahoista otetaan tietty prosentuaalinen summa joka on suhteutettu tuloihin. Verotulot jakautuvat valtion, kunnan ja mahdollisesti kirkon kesken. Opiskelijan opintotuki on myös verollista, jos opintotuki ylittää 170e kuukaudessa, siitä verotetaan 10% vero. Verotoimistosta tilataan verokortti johon on laskettu veroprosentti. Itselläni veroprosentti on nolla, koska tuloni eivät ole ylittäneet verokortissa määritettyä tulorajaa.

Pankin myöntämän lainan ja pikavipin eri on suuri. Pikavipissä korot ovat todella suuret, korkoprosentti voi olla jopa 50%. Myös ylivelkaantumisen riski pikavipin ottajalla kasvaa todella paljon. Pankin myöntämän lainan kanssa tehdään takaisinmaksusuunnitelma asiakkaan tulojen perusteella. Pankin myöntämää lainaa on myös vaikeampi saada, pikavipin saamiseksi ei vaadita takausta, eikä siinä oteta huomioon asiakkaan maksukykyä. Pankissa sovitaan tietty summa paljonko lainaa lyhennetään kuukaudessa. Pikavipin ottajalle puolestaan annetaan lyhyempi maksuaika, jonka jälkeen koko summa erääntyy maksettavaksi.

Ylivelkaantuminen tarkoittaa sitä, että henkilö on ottanut lainaa niin paljon, ettei kykene maksamaan sitä takaisin. Tällöin maksut siirtyvät ulosottoon ja henkilö menettää luottotietonsa. Kun ihminen menettää luottotietonsa, hän ei voi saada luotolle enää mitään, eikä pysty avaamaan esimerkiksi puhelinliittymää. Luottotiedot palautuvat kolmessa vuodessa, kun henkilö on maksanut kaikki velkansa pois. Työssäkäyvän ulosotto tapahtuu yleensä niin, että velka peritään suoraan palkasta. Henkilökohtaisella konkurssilla tarkoitetaan, että henkilö hakee vapautumista veloistaan jolloin kaikki ennen konkurssia hankittu varallisuus kuuluu konkurssipesään ja konkurssin jälkeen hankittu taas hänelle itselleen. Tässä vaiheessa henkilö ei enää vastaa veloistaan. Suomessa ei ole mahdollisuutta vapautua veloistaan henkilökohtaisen konkurssin kautta, vaan ylivelkaantuneelle laaditaan velkajärjestely.

Vielä tässä vaiheessa en ole tehnyt itselleni suunnitelmaa, muuten kuin sillä tavoin että tiedän etten tule ottamaan pikavippejä missään tilanteessa ja huolehdin raha-asioistani. Suunnitelmallisuus on aina hyvä asia, ja aion itsekin suunnitella talouteni ylläpitämistä, kun sellainen tilanne lähestyy.

Lähteet: Kela.fi , wikipedia.fi, vero.fi , kuluttajaliitto.fi

Olen opiskelija, tuleva ammattilainen?

No, millainen oppija minä olen? - Koen oppivani parhaiten tekemällä itse ja kirjoittamalla asioita ylös. Musiikki auttaa minua keskittymään asioihin ja tarvitsen hyvän työrauhan tehdäkseni tehtävät kunnolla ja niin että tiedostan oppimani.  Mielestäni myös ryhmätehtävät ovat hyviä, koska niissä yhteinen tieto voidaan jakaa ja kaikki voivat oppia jotakin uutta, yhdessä. Opinnoissani tahdon edetä sopivassa tahdissa niin että pysyn aikatauluissa, mutta en rasita itseäni liikaa. Minun täytyisi ehkä hieman  suunnitella opiskeluni edistymistä lisää, koska välillä stressaan tehtäviä liikaa ja sitten niiden tekeminenkin tuppaa venymään. Kaiken kaikkiaan olen reipas ja tunnollinen opiskelija. 

Minulle itselleni tärkeitä ja sellaisia arvoja joita pystyn jo nyt noudattamaan ainakin lähes tulkoon kokonaan ovat tasa-arvo, ihmisarvon kunnioittaminen, vastuullisuus ja oikeudenmukaisuus. Tulevassa työssäni tahdon korostaa ihmisten tasa-vertaisuutta ja sitä, että jokaisella ihmisellä on oma tahto. Myös yhteisöllisyys on tärkeää, ja tahdon pyrkiä vaikuttamaan niin työyhteisön kuin yhteiskunnankin asioihin. Toiminnallani tahdon tulevaisuudessa korostaa oikeastaan kaikkia eettisiä periaatteita, joiden koen olevan tärkeässä roolissa tulevassa työssäni. (Itsemäärämisoikeus, ihmisarvon kunnioittaminen,oikeudenmukaisuus, tasa-arvo,vastuullisuus, yhteisöllisyys.) Pyrin myös siihen, että olisin mahdollisimman luotettava, rehellinen,empaattinen ja että minusta myös huomaisi sen että välitän aidosti.

Suomenkansalaisena minulla on oikeus elämään, vapauteen, turvallisuuteen ja koskemattomuuteen. Saan liikkua maassa vapaasti, valita asuinpaikkani, kotirauhani ja omaisuuteni on turvattu eikä kunniaani saa loukata. Minulla on oikeus äänestää vaaleissa ja kansanäänestyksissä heti 18-vuotta täytettyäni ja olen yhdenvertainen lain edessä. Minulla on uskonnon-, omantunnon-, ja sananvapaus ja saan järjestää kokouksia ja mielenosoituksia ilman lupaa sekä myös osallistua sellaisiin. Toimeentuloni saan hankkia valitsemallani työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Jossen jossain vaiheessa esimerkiksi työttömyyden,sairauden, työkyvyttömyyden tai vanhuuden takia kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttävää turvaa , on minulla oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Minulla on ollut oikeus käydä maksuton perusopetus. Saan käyttää suomen kansalliskieliä tuomioistuimissa ja muissa viranomaisasioissa ja minulla on oikeus saada asiani käsitellyksi asianmukaisesti ilman aiheetonta viivytystä.

Suomen kansalaisena minulla taas on velvollisuus noudattaa lakeja, maksaa veroja ja auttaa hengenvaarassa olevaa. Minulla on oppivelvollisuus ja vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Minulla on myös status- eli nimipakko ja velvollisuus ottaa vastaan kunniallisia luottamus toimia.

Rasvaletti valokuvanäyttely Hakasalmen huvilassa

Näyttelyssä vilisi ihmisiä, joista suurin osa oli 50-luvun lapsia ja nuoria. Kuvat olivat mielenkiintoisia ja hauskoja. Oli hauska nähdä kuinka erilailla lapset ovat leikkineet. Lapset leikkivät ulkona ilman valvontaa ja leikit niinkuin leikkikalutkin olivat vaarallisen näköisiä. Kuva kahdesta tytöstä pomppimassa pomppulaudalla ja kuva pojista leikkimässä jäälautoilla näyttivät hurjilta. Mieleeni painuivat monet näyttelyn kuvista ja osasta tunnistin tuttuja paikkoja. Huomasin nykyisen Kampin aukiolla sijaitsevan keltaisen talon ja sen viereisen tornin jotka ovat vieläkin paikallaan. Yhdessä kuvassa, jossa poika kiillottaa miehen kenkiä, huomasin pojan tennarit, nimittäin samanlaisia käyttää nykynuorisokin. Yksi näyttelyn kuva oli Stockmannin edustalta, jossa isomummoni on silloin työskennellyt, Rakel oli lasiosastolla myyjänä yli 40-vuotta.

Opin myös uusia asioita esimerkiksi sen että silloin kotibileet olivat kotihipat. Maailma ja Helsinki on muuttunut 50-luvusta merkittävästi.  Liikennepoliisien tilalle on tullut liikennevalot, lasten leikkipaikat ovat nykyään turvallisempia, rakennuksia on hieman liikaakin ja autojakin on paljon enemmän. 50-luvulla roska-autot olivat hieman eriluokkaa kuin nykyään ja rippikuvissakin oltiin nahkarotsit päällä. Silloin ilmapallot olivat suurin osa pyöreitä, mutta nykyään ilmapallojakin on kaiken muotoisia ja näköisiä. Kuvat joissa näkyy vanhoja taloja ja joissa kannetaan vettä vesipostista painuivat myös mieleeni. Näyttelyssä oli myös kuvia 50-luvun misseistä, joista tunnistin Pirkko Mannolan ja Teija Sopasen.

Tehtävänä oli kuvata Helsingistä 10 itselleen tärkeää paikkaa. Koska en itse ole Helsinkiläinen, kuvasin paikkoja joissa olen viettänyt paljon aikaa ja jotka ovat merkittäviä liikkumiseni kannalta. Kampissa ja Forumissa olen ollut monet kerrat ostoksilla ja melkeinpä jokavuosi siellä tulee käytyä ostamassa joululahjoja. Sokoksella sijaitseva Coffee House kahvila on minulle merkittävä paikka koska olen viettänyt siellä aikaa ystävieni kanssa. Finnkinon tennispalatsissa on myös tullut käytyä paljon. Otin kuvat myös Helsingin ja Pasilan rautatieasemista koska Pasilassa jään aina aamuisin kun kuljen koluun ja Helsinkiin muuten meniessäni jatkan rautatientorille. Linnanmäki on tullut tutuksi jo pienestä pitäen ja siellä olen kokenut mahtavia muistoja. Lisäksi otin kuvan eduskuntatalosta koska siellä oli menossa tärkeä äänestys ja siellä päätetään tärkeistä asioista jotka vaikuttavat kaikkiin kansalaisiin.

Lähihoitajan haastattelu

Haastattelin 24-vuotiasta lähihoitajaa, joka on töissä porvoon sairaalassa. Hän on valmistunut vuonna 2009 ja on ollut samasta vuodesta lähtien töissä porvoon keuhko- ja infektio-osastolla. Haastattelu oli hyvin mielenkiintoinen ja oli mahtavaa kuulla yhden ihmisen näkemyksiä erilaisista asioista. Oli myös hauska kuulla miten hän on päätynyt allalle: hän oli yläasteella ollut TET:issä terveyskeskusksessa ja joutunut hoitamaan haisevaa ja tulehtunutta onkalohaavaa vanhan naisen takapuolessa, mutta se oli ollut hänen mielestään mielenkiintoista ja todella jännää, joten hän oli päättänyt opiskella lähihoitajaksi.

Tärkeimpiä työtehtäviä Porvoossa hänellä on  muun muassa lääkehoidon toteuttaminen, kokonaiskatsaus ja perehtyminen potilaan tilaan ja siitä raportointi lääkärille, peseytymisessä avustaminen, potilaan tilan seuraaminen, haavanhoito, siivoustehtävät ja potilaiden ohjaus. Haastateltavani mukaan lähihoitajan työ on hyvin antoisaa. Töissä tapahtuu paljon eikä tule tylsää, onnistumisen ja auttamisen tunteet palkitsevat tehdyn työn. Työntekoon on tärkeää myös saada tukea siitä, että töissä on hyvä ilmapiiri, työporukka ja esimiehet jotka huolehtivat tarpeellisista koulutuksista. Hoitoalan asiat menevät kokoajan eteenpäin ja silloin hyvän yhteishengen avulla saa muilta apua ja lisää osaamista. Haastavimmaksi haastateltavani on kokenut lähihoitajan työssä sen, kun näkee kuinka paha ihmisellä on olla ja yrittää tehdä kaikkensa eikä voi siltikään auttaa toista. Myös sen miettiminen mitä suustaan päästää on joskus hankalaa, mutta me kaikki olemme vain ihmisiä.

Eettiset periaatteet tulevat kuulema luonnostaan, tietysti luonteesta riippuen. Toisille on hankalaa olla oikeudenmukainen, toisille taas vastuullinen tai tasa-arvoinen. Kysyin myös vaikuttaako esimerkiksi työvaatteet ammatilliseen rooliin tai muuttuuko haastateltavani muuten potilaiden edessä? Vastaukseksi sain, että tietysti miettii mitä puhuu tai miten käyttäytyy, mutta hänellä potilaiden seurassa oleminen tulee niin sanotusti elämäntapana, eli hän ei erityisesti muutu siitä millainen on oikeastikkin, oli sitten työ- tai arkivaatteet päällä.

Haastattelemani lähihoitaja tekee kolmivuorotyötä, eikä koe sitä rankaksi. Hänen mielestään se on mukavaa vaihtelua ja antaa mahdollisuuden järjestää elämää eritavalla niin, että ehtii esimerkiksi aamupäivisin hoitaa asioita ja käymään paikoissa jotka menevät aikaisin kiinni. Hyviä puolia ovat myös ne, että saa enemmän vapaapäiviä ja silloin tällöin nukkua pidempään. Miinuksena ovat viikonlopputyöt ja eikä kolmivuorotyö tietenkään sovi kaikille.

24-vuotias lähihoitaja on juuri alottanut töiden ohella myös sairaanhoitaja opinnot, ja kokee lähihoitaja pohjan auttavan opiskeluissa valtavasti.

Haastattelutehtävä oli mielestäni hyvin hyödyllinen ja mielenkiintoinen ja opin paljon asioita. Haastattelun myötä sain paljon tietoa lähihoitajan työstä alan ammattilaiselta, joka osasi kertoa asioista paljon.

Minä lähihoitajana

Olen 16-vuotias lähihoitaja-opiskelija. 

Päätin hakea opiskelemaan lähihoitajaksi, koska ala kiinnostaa minua. Lähihoitajalle on mahdollisuuksia monenlaisissa työpaikoissa työskentelyyn, ja on hienoa että voi valita suuntautumisensa vasta kolmanneksi vuodeksi niin, että ehtii tutustua erilaisiin työympäristöihin.Tulen todella hyvin toimeen erilaisten ja -ikäisten ihmisten kanssa ja haluan parhaani mukaan auttaa ihmisiä.

 Toisia opiskelu vaihtoehtoja en edes harkinnut, ainoastaan saman alan opiskelua muissa oppilaitoksissa. 

Luulen saaneeni innostukseni siitä, että molemmat vanhempani ovat sairaanhoitoalalla.

Näin alkuvaiheessa odotan innolla uuden oppimista ja näen lähihoitajan työn hyvin mielenkiintoisena ja kokemuksia antavana. Lähihoitajana on  hyviä mahdollisuuksia esimerkiksi jatko-opiskeluun. Haasteellisena opiskeluvaiheessa koen varmasti uuden opiskelutyylin ja sen, että hyvin paljon asiaa tulee yllättävän lyhyessä ajassa. 

Ensimmäisen kouluviikon aikana ryhmä tiivistyi mahtavasti, ainakin ensimmäisiin päiviin verrattuna. Ensimmäinen viikko sujui hyvin ja oli todella mukavaa tutustua moneen uuteen ihmiseen!